Lastensuojelun kustannukset ovat vuodessa 1,6 miljardia euroa. Silti erityisesti sijaishuollon vaikuttavuudesta on yllättävän vähän tietoa. Samaan aikaan lasten ja nuorten myöhemmät elämänpolut kertovat karua kieltä: vain noin puolet huostaanotetuista suorittaa toisen asteen tutkinnon, ja lähes 80 prosenttia on saanut toimeentulotukea aikuisuudessa. Voisimmeko tuottaa ja hankkia lastensuojelun palveluita vaikuttavammin?

Kustannukset kasvavat, vaikuttavuus ei

Lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat Suomessa noin 1,6 miljardia euroa vuodessa, josta yli 70 prosenttia kohdistuu sijaishuoltoon. Kustannukset ovat kasvaneet lähes 50 prosenttia alle kymmenessä vuodessa, vaikka kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on pysynyt suhteellisen vakaana.

Huostaanotoista puretaan vain noin kuusi prosenttia – sijaishuollon aikana ei ehditä saada niin suuria muutoksia aikaiseksi, että kotiinpaluu olisi mahdollista. Lisäksi tutkimukset kertovat karua kieltä – sijaishuollossa olleiden lasten ja nuorten aikuisiän tilanne on monilla mittareilla tarkasteltuna muuta väestöä heikompi. Mielenterveysongelmat, koulutuksen ulkopuolelle jääminen, toimeentulotuen tarve ja jopa kuolleisuus korostuvat. 

Paljonko lastensuojelun sijaishuolto sitten maksaa?

Yhden lapsen ympärivuorokautinen laitoshoito maksaa keskimäärin noin 150 000 euroa vuodessa, kun perhehoidon kustannus on noin kolmasosa tästä. Erityistason laitoshoito voi kustantaa jopa 200 000 euroa vuodessa ja vaativan tason laitoshoito jopa 300 000 euroa vuodessa. Kun katsoo sijaishuollon kustannuksia sekä sijoitettujen lasten aikuiselämän polkuja, jää väistämättä pohtimaan voisiko lastensuojelun sijaishuollon palveluita hankkia vaikuttavuusperusteisesti.

Suomen lastensuojelu on Pohjoismaiden vertailussa poikkeuksellisen laitospainotteinen. Noin puolet sijoitetuista lapsista on laitoshoidossa tai ammatillisissa perhekodeissa, kun esimerkiksi Ruotsissa osuus on noin 22 prosenttia ja Norjassa noin yhdeksän prosenttia. Samalla Suomen lastensuojelu on Pohjoismaiden markkinaehtoisimpia, jossa yksityisten toimijoiden rooli on erittäin merkittävä. Tämä korostaa tarvetta kehittää myös hankinnan tapoja niin, että ne ohjaavat kohti vaikuttavuutta eli kohti lasten ja nuorten parempaa hyvinvointia niin sijaishuollon aikana kuin sen jälkeenkin.

”Meillä on eettinen velvollisuus varmistaa, että jokainen sijoitettu lapsi saa mahdollisimman vaikuttavaa sijaishuoltoa. Meidän on yhdessä ymmärrettävä paremmin, mikä sijaishuollossa todella tuottaa vaikuttavuutta. Emme voi jatkaa nykyisellä tiellä inhimillisesti, emmekä taloudellisesti.”

lastensuojelun tulosaluejohtaja Taija Ylätalo, Kanta-Hämeen hyvinvointialue

Miksi hankimme edelleen palvelua, emme muutosta? 

Sijaishuollon hankinnat perustuvat edelleen pääosin asiakaspaikkoihin ja vuorokausihintoihin. Hyvinvointialue maksaa palvelun tuottamisesta riippumatta siitä, johtaako se todelliseen muutokseen lapsen tai perheen elämässä. 

Vaikuttavuusperusteinen hankinta kääntää logiikan toisin päin, jolloin maksetaan ensisijaisesti muutoksesta, ei suoritteesta. Tällöin taloudellista riskiä siirretään nykyistä enemmän palveluntuottajille ja vaikuttavuusinvestoijille. Julkinen sektori maksaa halutun muutoksen tapahtumisesta, esimerkiksi sijaishuollon tason kevenemisestä, perheiden jälleenyhdistämisestä tai raskaiden palvelujen tarpeen vähenemisestä. 

Merkittävää inhimillisesti ja taloudellisesti

Vaikuttavuusperusteiset hankinnat rakentuvat selkeiden vaikuttavuustavoitteiden ympärille, jolloin tiedolla johtamisesta tulee välttämätöntä ja interventioita johdetaan hyvinvoinnin ja elinolojen muutostiedon pohjalta. Tämä kannustaa palvelujen aitoon yksilöintiin.

Jos vaikuttavuusperusteinen toimintamalli auttaa siirtymään kevyempiin palveluihin tai jopa päättää palvelun tarpeen, vaikutukset ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti merkittäviä. Mikäli toimintamallin avulla saavutetaan esimerkiksi 20-30 prosentin kustannusvähennys lasten tilanteita parantamalla ja palveluita keventämällä, syntyy hyvinvointialueelle miljoonien eurojen säästöpotentiaali.

”Vaikuttavuusperusteisuuden lisääminen lastensuojelussa on välttämätöntä. Palvelujärjestelmän keskiössä tulee olla velvollisuus todentaa, että tarjottu palvelu aidosti kohentaa lapsen ja perheen arkea ja tulevaisuutta.”

erityisasiantuntija Laura Nila,
Lastensuojelun Keskusliitto

Miten Coimpact tukee hyvinvointialueita?

Jos vaikuttavuus on heikkoa ja kustannukset korkeat, meidän on uskallettava katsoa järjestelmää kriittisesti. Julkisen sektorin näkökulmasta on ensin helpompi keskittyä hankintoihin.  Vaikuttavuusperusteiset hankinnat tarjoavat uskottavan välineen vastata lastensuojelun vaikuttavuuden ja talouden haasteisiin.

Vaikuttavuushankinta edellyttää kuitenkin kyvykkyyttä määritellä vaikuttavuustavoitteet, johtaa toimintaa tiedolla ja kantaa osa riskistä. Coimpact-prosesseissa valmennamme hyvinvointialueita lastensuojelun vaikuttavuusperusteisten hankintojen edistämiseen.

Olemme aloittamassa Coimpactin lastensuojelun vaikuttavuusperusteisten hankintojen vauhdittamot tänä syksynä Kanta-Hämeen ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueilla. Kiitos näille hyvinvointialueille jo nyt rohkeudesta ja kiinnostuksesta ottaa tämä haastava teema käsittelyyn! Muutosta ei tapahdu ilman rohkeutta.

”Vaikuttavuusperusteisten hankintojen edistäminen on kiinnostava uusi avaus. Tarkastelemme lastensuojelun sijaishuollon hankintoja ennen kaikkea lapsen ja nuoren hyödyn näkökulmasta. Tavoitteena on tukea turvallista kasvua, hyvää arkea ja oikea-aikaista tukea, jotta vältetään raskaiden palveluiden tarpeet ja pitkittyminen.

Nykyisessä taloustilanteessa myös palvelujen kustannustehokkuus korostuu. Vaikuttavuustavoitteiden ja mittareiden tulee kuitenkin olla realistisia, ja vastuiden sekä riskien jakautua oikeudenmukaisesti. Kaikki lapsen tilanteeseen vaikuttavat tekijät eivät ole yksittäisen palveluntuottajan hallittavissa.”

palvelujohtaja Krista Ryödi,
Varsinais-Suomen hyvinvointialue

Pysy kuulolla! Syksyn aikana kerromme lisää Coimpactin lastensuojelun vauhdittamoprosesseista, joissa Diakonissalaitoksen rinnalla mukana on Coimpactin asiantuntijoita Lastensuojelun Keskusliitosta, QSA:sta ja S-Pankista.